Web 3.0 – lohkoketjuihin pohjautuva vaihtoehto tulevaisuuden internetiksi?

Web 3.0 on yksi niistä vaihtoehdoista, joiden ohjaamaan suuntaan tuntemamme internet voisi tulevaisuudessa edetä. Tällä hetkellä lohkoketjuteknologiaan perustuva verkko voidaan nähdä vain mahdollisuuksien joukkona, eikä sen varsinaista potentiaalia ole määritelty kuin yleisellä tasolla. Kyseessä onkin kokonaisuus teknologisia muutoksia, jotka vaativat toteutuakseen harppauksen globaalissa laite- ja ohjelmistokehityksessä sekä samalla suuren yleisön ymmärryksen lohkoketjuista ja hajautetusta datasta.

Tässä blogitekstissä perehdytään, mitä hyötyjä Web 3.0 voisi tuoda tulevaisuuden internetiin – ja samalla tämänhetkisiin kysymysmerkkeihin sen toteuttamisessa. Totuushan on, ettei mikään teknologia kehity ilman ongelmia ja niiden ratkaisua, ja joskus edistysaskeleita voidaan ottaa vain laatikon ulkopuolelle asettumalla. 

  • Web 3.0 on hajautettuun dataan ja lohkoketjuihin perustuva verkko, joka voi tarjota tulevaisuuden vaihtoehdon Web 2.0:lle eli World Wide Webille
  • Verkon laaja toteutus toisi käyttäjille datan hallintaan ja tietoturvaan liittyviä hyötyjä
  • Toteutus sisältää kuitenkin jo ajatuksen tasolla myös liudan ratkaisemattomia ongelmia – ainakin tällä hetkellä

Keskitetystä datasta hajautettuun malliin

Tämän päivän Web 2.0 eli nykyinen internet, World Wide Web, on tuttu käsite varmasti kaikille. Web 2.0 perustuu keskitettyyn dataan, eli kaikki sen sisältämät sovellukset ja palvelut toimivat jonkin palveluntarjoajan, kuten Googlen tai Amazonin, kautta. Verkon käyttäjien data on tallessa palveluntarjoajien servereillä, joista sitä jaetaan eteenpäin käyttäjille. Datan keskittämisessä on se hyöty, että sekä verkkosivustoja ja palveluja käyttävien ihmisten että niitä ylläpitävien yritysten on helppo hallinnoida tietoa. 

Sivustojen käyttäjiä kiinnostaa nykyisin aiempaa enemmän myös yksityisyyteen ja identiteettiin liittyvät tekijät, ja käyttäjien tiedot ovat tänä päivänä luotettavilla palveluntarjoajilla suhteellisen turvassa.  Palveluihin kohdistuvat ulkopuoliset hyökkäykset ovat silti täysin mahdollisia; hyvin suunniteltu ja suojattu keskitetty palvelinympäristö tekee niistä kuitenkin suurella todennäköisyydellä harmittomia. Dataa voidaan näin ollen käsitellä palvelun sisällä varsin turvallisesti.

  • Web 2.0 perustuu keskitettyyn dataan, joka sijaitsee palveluntarjoajien servereillä
  • Keskitetyn datan hyötyjä ovat datan hallinnoinnin helppous ja suhteellisen hyvä tietoturva
  • Toisaalta käyttäjien data on samalla alttiina palveluntarjoajien määrittämille muutoksille ja palvelimiin kohdistuville hyökkäyksille

Web 3.0:n toimintaperiaate on edeltäjäänsä verrattuna täysin erilainen. Sen sijaan, että palvelut olisivat keskitettyjä ja datalle olisi vain yksi tietty käyttäjäkohtainen lähde, Web 3.0 pohjautuu hajautettuun dataan, joka tallennetaan lohkoketjuihin. Hajautetussa mallissa datan hallinnoija on palveluntarjoajien sijaan käyttäjä itse.

Lohkoketjuteknologia on lähtöisin kryptovaluutoista. Käyttäjä liittyy osaksi lohkoketjua syöttämällä sinne dataa, jota vain kyseisellä käyttäjällä on oikeus muokata ja hyödyntää. Data siis ei ole syötetty palveluntarjoajan serverille, vaan se tallentuu jonkin sovelluksen kautta sellaisenaan osaksi lohkoketjua, joka suojaa datan kryptaamisella. 

Lohkoketjussa uudet asiat lisätään toistensa perään ketjun jatkoksi – ketjua ei ole mahdollista muokata ulkoapäin jälkikäteen, eli menettely on kuin sopimusten kirjoittamista vanhojen päälle. Dataan kuitenkin sisällytetään aina tapa, jolla vain sen hallinnoija voi päästä siihen käsiksi, ja tämä mahdollistaa yksilöllisen datan ja yksityisyyden turvan.

Hajautetun datan hyötyjä on esimerkiksi se, että datan omistusoikeus on hyvin selkeä: vain käyttäjällä on avaimet datansa käyttöön. Datan ollessa tallessa jollain keskitetyllä serverillä palvelimen ylläpitäjä hallinnoi sen säilytystä ja voi ainakin periaatteessa päättää sen kohtalosta. Kun käyttäjä liittää dataansa lohkoketjuun, ketju päivittyy, eikä sen välistä voi tuhota tallennettua tietoa. Jos palvelu on laajasti käytetty, data on vieläpä hajautettuna niin monessa paikassa, että sitä vastaan hyökkääminen on todella hankalaa. 

  • Web 3.0 perustuu lohkoketjuihin hajautettuun dataan, joka tallentuu ketjuksi edellisen datan päälle
  • Kryptovaluuttoihin pohjautuvassa lohkoketjuteknologiassa vain käyttäjällä on pääsy datansa hallintaan, ja sen omistusoikeus on helposti selvitettävissä
  • Dataa ei voi muokata jälkikäteen, ja se suojataan kryptaamisella
  • Ulkopuolinen hyökkäys keskelle lohkoketjua on erittäin hankalaa, sillä dataa on hajautettuna kopioihin moneen eri paikkaan

Avoin lähdekoodi turvaa tietoa ja laajentaa mahdollisuuksia

Lohkoketju perustuu aina avoimeen lähdekoodiin, koska sen perusajatus on juuri datan avoimuudessa. Toki kaikki käyttäjäkohtainen ja liikkuva data on kryptattua, mutta ketjuun liitetyt ohjelmistot ovat avointa lähdekoodia, koska kaikki koodi jaetaan käyttäjille. Lohkoketjuun liitettävät sovellukset täytyy suunnitella tietoturvalliseksi ja yhteensopivaksi lohkoketjun kanssa. Kun käyttäjä liittyy lohkoketjuun sovelluksen avulla, hänellä on käytössään sovelluksen koodi ja pääsy omaan dataansa.

Avoin lähdekoodi mahdollistaa myös softan rakentamisen edellisten projektien päälle. Ohjelmistokehittäjä voi ottaa suoraan jonkin osan valmiista koodista ja rakentaa sen päälle omaa projektiaan – kaikkea ei tarvitse siis toteuttaa itse. Sama toimii myös toiseen suuntaan, eli koodin alkuperäinen kirjoittaja voi saada uudesta osasta jotain omaan työhönsä. Tämä tukee tekniikkaa yhdessä rakentavia yhteisöjä ja rohkaisee myös osallistumaan siihen.

Kolikon kääntöpuolena on haasteet teknologian kehityksessä ja lohkoketjun ymmärtämisessä

Hajautettuun dataan ja lohkoketjuihin perustuvan Web 3.0:n ympärillä leijuu tällä hetkellä myös runsaasti kysymysmerkkejä. Täysin uudenlaiseen datan jakamiseen perustuva verkko vaatisi toteutuakseen merkittäviä muutoksia sekä sen vaatimassa teknologiassa että ihmisten ymmärryksessä sen käyttöä kohtaan.

Sovellukset täytyy kehittää vastaamaan lohkoketjujen sääntöjä, jotta ne voivat toimia ketjuissa oikealla tavalla. Tämän hetken sovellus- ja laitekehityksen puitteissa lohkoketjuun liittyminen ei yksinkertaisesti onnistu – laitteiden täytyy kyetä tukemaan liittymisen mahdollistavia ja uudempia teknologioita. Liittymismahdollisuus ei välttämättä ole nykypäivänä enää niin kaukana kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten, mutta kun mietitään, kuinka suuri osa maailmasta toimii suhteellisen iäkkäillä teknologisilla laitteilla, uuden raudan laaja käyttöönotto olisi järisyttävän kokoluokan uudistus. Lohkoketjut vaativat myös suorituskykyä, sillä runsaasti käyttäjiensä dataa sisältävät lohkoketjut tuovat haasteita tasapainoon tietoturvan ja nopeuden sekä helppokäyttöisyyden välillä.

Toinen ongelma on, että lohkoketjujen läpikotainen ymmärtäminen on IT-maailmaan vihkiytymättömälle ja aiheeseen perehtymättömälle peruspulliaiselle hankalaa: mistä data tulee, ja miten se liikkuu? On lähtökohtaisesti helppoa ymmärtää, että on tietty piste, josta tietty määrä käyttäjiä hakee tarvitsemansa datan, mutta lohkoketjun toimintalogiikka on kokonaisuudessaan suhteellisen monimutkainen. Käyttäjän tulisikin sisäistää, miten dataa käsitellään, miten erityyppisiä operaatioita hoidetaan ja miten lohkoketjun säännöt toimivat. Perustason ymmärtäminen on keskitetyn datan verkossa käyttäjälle huomattavasti helpompaa.

Web 3.0:n kolmantena haasteena on maantieteelliset ongelmat. Kun puhutaan omistusoikeudesta ja turvallisuudesta verkossa, lait toimivat eri maissa hyvinkin eri tavoilla. Löyhempien lakien maissa lohkoketjuihin voidaan toteuttaa ratkaisuja, jotka eivät ole sallittuja tiukempien lakien maissa. Ja jos jossain tiukempien lakien maassa puolestaan tehdään lohkoketju, jossa esimerkiksi tietoturva on hyvinkin tiukka ja data tarkkojen standardien mukaan rajattu, löyhempien lakien mailla saattaa tulla ongelmia sen käytössä, eli kyseistä valtiolle ei esimerkiksi haluta taata pääsyä osaksi ketjua.

Web 3.0 laaja toteuttaminen vaatisi 

  • huomattavasti kehittyneempää ja suorituskykyisempää teknologiaa 
  • lohkoketjujen toiminnan ja hajautetun datan periaatteiden ymmärtämistä
  • maantieteellisten ja eri maiden lakien tuomien haasteiden ratkaisemista

Tulevaisuuden internet?

Tällä hetkellä Web 3.0 on vain yksi vaihtoehto tulevaisuuden verkkokehitykselle. Datan hajauttamiseen perustuva teknologia olisi turvallisempi ihmisille, ja se perustuukin loppukädessä luottamuksen varmistamiseen – käsiteltävä data on varmasti aitoa, eikä kukaan pääse käsiksi siihen, ellei käyttäjä itse anna siihen oikeutta. Sen skaalaus ja hallinnointi vaikuttaa kuitenkin haastavalta käytännössä ainakin tämän päivän tiedolla. 

Kannattaakin punnita, olisiko lopulta hyvä asia, että ihmisillä on tarvitsemansa data hallussaan. Olisiko kuitenkin kätevämpi, ettei data olisi näin hankalasti hallittavissa, vaan siitä huolehtisi jatkossakin palveluntarjoajat, joihin ihmiset luottavat?

Siirtyminen lohkoketjuihin pohjautuvaan verkkoon olisi joka tapauksessa suorastaan tähtitieteellisen kokoinen uudistus. On hankalaa, ellei mahdotonta, nähdä, että olemassa olevat, WWW-verkkoon liitetyt ja juurtuneet teknologiat voitaisiin muuttaa hajautettua dataa tukeviksi. Sen sijaan verkko tarvitsisi yleistyäkseen uusia, alusta asti kehitettyjä toteutuksia, jotka tulisivat uutena kerroksena hyödyntämään lohkoketjuteknologiaa vanhan internetin päälle.

Lopulta lohkoketjut ovat tällä hetkellä vielä suhteellisen abstraktin tason puheenaihe ja suppeasti tunnettu teknologia, ja on pohdittava, miten lohkoketjuja voitaisiin hyödyntää parhaiten kaikille saavutettavissa olevaa verkkoa ajatellen. Yritysten on tällä hetkellä sen vuoksi hieman riskialtista alkaa hankkimaan tai edes rahoittamaan lohkoketjuihin perustuvaa projektia – vaatiikin todennäköisesti ajatuksen yleistymistä ja suurten toimijoiden kehittämiä toimivia tuotteita, joiden myötä lohkoketjuteknologiaan perustuva verkko voisi ottaa askeleen kohti konkretiaa.

  • Web 3.0:n mahdollisuuksista puhuttaessa on tärkeää ymmärtää, mitä etuja se toisi verkkoon ja miten sen toteutus onnistuisi käytännössä
  • Massiivinen muutos edellyttäisi perustavanlaatuisia uudistuksia laite- ja ohjelmistokehityksessä, mutta ajatus ei kuitenkaan ole missään nimessä utopiaa
  • On myös syytä pohtia kriittisesti, olisiko hajautetun datan malli lopulta käyttäjilleen keskitettyä parempi ratkaisu – miten verkkokäyttäytyminen käytännössä muuttuisi, ja parantuisiko tietoturva?
  • Tietoisuutta Web 3.0:sta on syytä jakaa, jotta sen tuomat mahdollisuudet saavuttavat nykyistä laajemman yleisön